Miksi vielä kerran ehdolla kansanedustajaksi? Kansanedustajaehdokas Varpu-Leena Malmgren

Hiihtolomaviikon aikaan Lapin hangilla syntyi päätös lähteä vielä kerran tavoittelemaan ykkösvaikuttajan paikkaa. Toki tehokas tukiryhmäni oli jo edellisen vaalituloksen selvittyä ollut sitä mieltä, että kampanja jatkuu. Häviö noin 500 ääntä kansanedustajapaikasta tuntui silloin pieneltä. Päätösten jälkeen Keskustan Vihdin naisosasto ja Otalammen paikallisyhdistys tekivät esitykset piiriin ehdokkuudestani, ja virallinen ehdokas minusta tuli 8. huhtikuuta Espoossa pidetyssä Keskustan Uudenmaan piirin kokouksessa.

Tähän mennessä minulla on ollut luottamustehtäviä oman kunnan, seurakunnan, maakunnan ja valtakunnan tasolla parin kymmenen vuoden ajan. Olen voinut vaikuttaa yhteisten asioiden hoitoon monilla tasoilla. Kuitenkin yhteiskunnassa on paljon asioita, joita ei päätetä niissä pöydissä, jossa olen voinut olla mukana. Siksi valtakunnan päätöksenteon ykköspaikka, kansanedustajan työ kiehtoo. Eduskunnassa säädetään lait ja niiden sisältöön haluan olla vaikuttamassa.

Omassa henkilökohtaisessa elämässäni viime vuosi oli isojen muutosten vuosi. Siihen liittyi rakkaiden vanhempien muutto palvelutaloon, sairastuminen ja molempien kuolemat puolen vuoden välein. Myös nuoruuden koti kaikkine muistoineen tyhjennettiin. Muutos on jatkunut tänäkin vuonna, sillä alkukesästä muutimme puolisoni kanssa omaan kotiin Hiidenrantaan. Sitä ennen olin asunut koko työurani Vuorelan koulukodissa siellä tosin monessa asunnossa, josta yhdestä jouduimme muuttamaan tulipalon vuoksi.

Monta tärkeää tukijaani ja kannustajaani on nukkunut pois viime vaalien jälkeen. Näistä haluan mainita omat vanhempani, joista varsinkin isä uskoi ja toivoi tyttärestään kansanedustajaa, yhteiskunnallisista asioista loppuun asti kiinnostunut anoppini sekä entinen naapurini Leo Gylling, joka vuosia puhutteli minua tulevaksi kansanedustajaksi.

Muutokset jatkuvat. Aloitin tänä syksynä 29. ja samalla viimeisen työvuoden Vuorelan koulukodin koulussa. Olen valinnut vanhan koulukotiasetuksen erityiseläkeiän jäädä eläkkeelle 58-vuotiaana, saanut päätöksen jo vuosia sitten ja jään työstä pois 7.1.2007. Sen jatkeeksi sopii hyvin tiivis eduskuntavaalikampanja. Koulukotityön jätän hyvillä mielin enkä edes lopen uupuneena. Haluan suunnata koko tarmoni yhteisten asioiden hoitoon.

Miten ensimmäiset eläkevuoteni vietän, on täysin toisten käsissä. Itse teen parhaani, jotta läpäisisin pääsykokeen Arkadianmäelle. Minulla olisi siellä paljon annettavaa.