Puhe Kansallisena veteraanipäivänä 27.4.2011 Vihdin sankarihautausmaalla

Kunnioitetut sotiemme veteraanit, hyvä juhlayleisö

Siniristiliput liehuvat tänään kaikkialla Suomessa kunnioittaen Kansallisena
veteraanipäivänä sotiemme veteraaneja.

Kansallisen veteraanipäivän ajankohdaksi on valittu Lapin sodan päättymispäivä
27. huhtikuuta. Järjestyksessä 25. Kansallisen veteraanipäivän tunnuksena on:

"Viesti kulkee" vetovastuu vaihtuu?;

"Budskapet förs vidare" vi yngre tar över?.

Juhlajärjestelyistä vastaavat Kansallisen veteraanipäivän päätoimikunta ja
Suomen Kuntaliitto ovat toivoneet nuorten näkyvyyden lisäämistä juhlapäivän
tapahtumissa ja näin veteraanien perinnön siirtämistä nuoremmille sukupolville.
Hienoa onkin Vihdin nuorisovaltuuston edustajien ja koululaisten esiintymiset
juhlassamme.

Kalervo Hämäläinen oivalsi sukupolvelta toiselle siirtyvän viestin tärkeyden jo
1980-luvun loppupuolella säveltäessään ja sanoittaessaan syvästi vaikuttavan "Veteraanien iltahuudon".

"Hoivatkaa, kohta poissa on veljet,

muistakaa, heille kallis on maa.

Kertokaa lapsen lapsille lauluin,

himmetä ei muistot koskaan saa"

Veteraanien rivit harvenevat, mutta veteraanien perintö ei saa koskaan unohtua.
Sitä eivät korvaa Afganistan sodasta palanneet suomalaiset rauhanturvaajat,
joista jotkut tahot ovat olleet tekemässä veteraaneja.

Ainoita oikeita veteraaneja olette Te, jotka olette urhoollisesti taistelleet
mahdottomalta tuntunutta suurta ylivoimaa vastaan puolustaen isänmaatamme ja
säilyttäen Suomen itsenäisyyden.

Isovanhempiemme ja vanhempiemme sukupolvet tekivät sodissa uskomattoman työn.
Suomen itsenäisyys säilyi, mutta hinta oli kova. Moni nuorena rintamalle
lähtenyt palasi viiden vuoden jälkeen aikuisena miehenä. Parhaat vuodet oli
lahjoitettu sodan kauhuille. Sotilaina tai siviileinä sodan ajan eläneet eivät
koskaan voi unohtaa kokemaansa painajaista.

Sotia seurasi raskas jälleenrakennuksen kausi. Selviydyttävä oli ylisuurista
sotakorvauksista. Aluemenetykset tuntuivat kipeiltä.

Ihmetellä pitää, mistä löytyi kaikki se tarmo ja voima, joka tarvittiin
selviytymiseen. Mutta se löytyi ja kaikesta selviydyttiin, vaikka arpiakin
varmasti jäi.

Raskasta oli myös kotirintamalla. Naisten oli otettava vastuu raskaistakin
miesten töistä ylimääräisenä murheena epätietoisuus siitä, mitä sotarintamalle
kuului.

Oma edesmennyt veteraani-isäni ilmoittautui 17-vuotiaana nuorukaisena
vapaaehtoisena armeijaan ja osallistui myöhemmin Lapin sotaan. Paljon ei meillä
kotona sodasta puhuttu, mutta elämän loppuun asti sodan kauhut tulivat isälläni
varsin äänekkäisiin painajaisuniin. Mieleenpainuva tilaisuus isäni kanssa
yhdessä oli olla mukana Vihdin veteraanimatrikkelin julkistamistilaisuudessa
vuonna 2004. Se oli oikeastaan viimeinen julkinen tilaisuus, johon isäni jaksoi
vielä lähteä. Karjalainen äitini oli tuohon aikaan sairaalassa.

Tämän päivän veteraanit ovat korkeaan keskimäärin 88 vuoden ikään ehtineitä
kunniakansalaisia, joilla kaikenlaisen tuen tarve kasvaa kunnon heikentyessä.
Yhteiskunnan niin kunnan kuin valtionkin on huolehdittava, että jokaisella on
mahdollisuus saada tarvitsemansa apu ja tuki nopeasti.

Vihdin kunnanvaltuusto päätti Vihdin 500-vuotisjuhlavuonna 2007 palkata Vihtiin
veteraanineuvojan, joka on auttanut ja auttaa edelleen veteraaneja monien
käytännön asioiden hoitamisessa.

Hänen ansiostaan valmistui vuonna 2008 palveluopas Vihdin veteraaneille.

Veteraanien toivomuksesta Vihdin kunnanhallitus on nimennyt vuodesta 1986
lähtien Rintamamiesveteraanien neuvottelukunnan, jonka tehtäviin kuluu
huolehtia veteraanien yhteishengestä, hyvinvoinnista ja virkistyksestä. Siellä
esille nousseita toivomuksia me valtuutetut kuuntelemme herkällä korvalla.

"Hoivatkaa, kohta poissa on veljet,

muistakaa, heille kallis on maa.

Kertokaa lapsen lapsille lauluin,

himmetä ei muistot koskaan saa"

Varpu-Leena Malmgren